Rahanpesu

Pirkanmaa Rahanpesu

Rahanpesu Toholampi

Neljännen rahanpesudirektiivin tavoitteena on estää unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen. Luotto- ja finanssilaitosten luotettavuus, koskemattomuus ja vakaus sekä koko rahoitusjärjestelmän uskottavuus voisivat vakavasti vaarantua rikoksentekijöiden ja rikokseen osallisten pyrkiessä peittämään rikollisuudesta saadun hyödyn alkuperän tai ohjaamaan varoja terrorismiin. Rikollisen toimintansa helpottamiseksi rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat voisivat yrittää hyötyä unionin yhtenäiseen rahoitusalueeseen liittyvästä pääomien vapaasta liikkuvuudesta ja rahoituspalvelujen tarjoamisen vapaudesta. Tämän vuoksi unionin tasolla on toteutettava koordinoivia toimenpiteitä. Nämä tavoitteet on kuitenkin suhteutettava tarpeeseen luoda sellainen sääntely-ympäristö, jossa yritykset voisivat kasvattaa liiketoimintaansa ilman, että sääntelyn noudattamisesta syntyy suhteettoman suuret kustannukset. Direktiivi koskee myös muita ilmoitusvelvollisia kuin luotto- ja finanssilaitoksia.

Euroopan valvontaviranomaiset antavat toimivaltaisille viranomaisille ja maksupalveluntarjoajille viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017 ohjeet toimenpiteistä, joita asetuksen mukaisesti on toteutettava.

Rahanpesu Epäily

Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tietojen toimittamatta jättämisestä sekä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt sellaista maksupalveluntarjoajaa kohtaan, joka toistuvasti jättää toimittamatta vaadittuja tietoja. Näihin toimenpiteisiin voi alussa kuulua varoituksen antaminen ja määräaikojen asettamisen ennen kuin maksunsaajan maksupalveluntarjoaja epää kyseisen maksupalveluntarjoajan myöhemmät varainsiirrot, rajoittaa liikesuhdetta tai lopettaa liikesuhteen kokonaan (8 artiklan 2 kohta).

Rahanpesu Ilmoitus

Suomessa vahvistettiin ensimmäinen Kansallinen terrorismintorjunnan strategia vuonna 2010. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä vahvistettiin 6.3.2014 uusi strategia vuosille 2014–2017. Suomessa terrorismintorjunnan painopiste on terrorismin ennaltaehkäisyssä, jolla tarkoitetaan puuttumista terrorismin taustasyihin ja vaikuttimiin sekä terrorismin leviämiseen liittyviin tekijöihin, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja terroristiryhmiin värväytymiseen. Kansainvälisen ja kansallisen viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja yhteistyön avulla havaitaan uhkia sekä riskejä ja puututaan niihin tehokkaasti oikeusturvaan liittyvät näkökohdat asianmukaisesti huomioiden. Uusittuun terrorismintorjunnan strategiaan sisältyy yhtenä strategisena toimenpiteenä terrorismin rahoittamisen torjunta. Toimenpiteen tavoitteena on luoda operatiivisten toimijoiden yhteistyöverkosto, joka kehittää tiedonvaihtoa liittyen terrorismin rahoituksen torjuntaan, sekä huolehtia tehokkaan tiedonvaihdon ja valvonnan avulla, etteivät viranomaisten tekemät kolmannen sektorin (kansalaisjärjestöt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja kansainväliset kansalaisjärjestöt) rahoittamispäätökset osaltaan edesauta terrorismin rahoitusta tai varojen välittymistä terrorismiin. Osana toimenpidettä seurataan ja arvioidaan varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain vaikutuksia ja seurauksia. Strategiaan sisältyy yhtenä nimenomaisena toimenpiteenä myös terrorismiin liittyvän viranomaisten välisen tiedonvaihdon tehostaminen. Tähän voidaan osaltaan vaikuttaa myös rahanpesulain säännöksillä.

Rahanpesu Tuomio

Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Etelä-Suomen aluehallintovirasto vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvonnasta koko maassa. Aluehallintovirasto voi aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 20 §:n mukaan sakon uhalla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla velvoittaa asianomaisen noudattamaan käskyä tai kieltoa, jonka aluehallintovirasto tai siltä pakkokeinoasiassa virka-apua pyytävä muu viranomainen on toimivaltansa mukaisesti antanut. Rahanpesulain nojalla aluehallintovirasto ei voi kuitenkaan käyttää tätä valtuutta, sillä sille ei ole rahanpesulaissa annettu uhkasakkolaissa (1113/1990) edellytettyä valtuutta velvoittaa käskyllä tai kiellolla ilmoitusvelvollisia. Käytännössä aluehallintovirasto on valvonnassaan kiinnittänyt ilmoitusvelvollisten huomiota rahanpesulain puutteelliseen soveltamiseen. Aluehallintoviraston valvottavien määriä on esitelty edellä taulukossa 1. Määrät perustuvat Tilastokeskuksen toimialaluokituksen perusteella tehtyihin arvioihin, koska suurin osa aluehallintoviraston valvottaviksi säädetyistä toimijoista ei ole sellaisessa aluehallintoviraston tai muun tahon ylläpitämässä rekisterissä tai luettelossa, jonka avulla ne voitaisiin tunnistaa ilmoitusvelvolliseksi. Etelä-Suomen aluehallintoviraston rahanpesulainsäädännön nojalla valvottavaksi säädetyistä toimijoista mainitunlaiseen rekisteriin tai luetteloon on merkitty seuraavat toimijat: omaisuudenhoito- ja yrityspalveluntarjoajat, valuutanvaihtajat, kuluttaja-luotonantajat, perintäluvan haltijat, panttilainauslaitokset sekä kiinteistönvälitysliikkeet ja vuokrahuoneistojen välitysliikkeet.

Rahanpesun Valvontarekisteri

Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että Energiavirastolle säädettäisiin rahanpesulaissa tarkoitetut valvontaviranomaisten valtuudet. Toinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että Energiavirasto säädettäisiin rahanpesulaissa ilmoitusvelvolliseksi, kuten luottolaitokset, vakuutusyhtiöt, asianajajat ja tilintarkastajat. Jos Energiavirasto olisi ilmoitusvelvollinen, sen rahanpesulainsäädännön noudattamisen valvonta tulisi säätää jonkin muun viranomaisen tai esimerkiksi eduskunnan pankkivaltuuston tehtäväksi.

Aluehallintoviraston Rahanpesun Valvontarekisteri

Neljännen rahanpesudirektiivin 12 johdantokappale edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että mahdollisimman laaja kirjo oikeushenkilöitä kuuluu tosiasiallisten edunsaajien määritelmän soveltamisalaan. Direktiivin 3 artiklan 6 kohdan johdantolause sisältää pääsäännön siitä, mitä tarkoitetaan tosiasiallisella edunsaajalla eli luonnollista henkilöä, joka joko omistaa ilmoitusvelvollisen asiakkaana olevan oikeushenkilön tai muuten käyttää määräysvaltaa tällaisessa oikeushenkilössä. Yleisen määritelmän lisäksi artiklan 6 kohdassa on kolme alakohtaa, joissa määritellään vähimmäisvaatimukset siitä, ketä on pidettävä yrityksen (corporate entity), trustin ja muun oikeushenkilön tosiasiallisena edunsaajana. Esityksen 1. lakiehdotuksessa noudatettaisiin tätä direktiivin jaottelua. Direktiivin 3 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaan yhteisöjen (corporate entities) osalta osoituksena tosiasiallisen edunsaajan asemasta pidetään ensinnäkin yli 25 prosentin omistusta tai ääniosuutta oikeushenkilössä. Tosiasiallisen edunsaajan käsite on kuitenkin huomattavasti tätä laajempi, ja se kattaa kaikki järjestelyt, joissa luonnollinen henkilö tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa yhteisössä. Tämä voi tarkoittaa määräysvallan käyttöä esimerkiksi toisten yritysten muodostamien omistusketjujen kautta, sopimuksen perusteella, tai muulla keinoin. Osa näistä rakenteista on todettavissa esimerkiksi yrityksen osakasluettelosta ja säännöistä, kun taas esimerkiksi osakassopimus saattaa olla kahden osakkaan välinen suullinen sopimus, joka on vain osapuolten tiedossa.